Jos Maria Adolfssonin Doggerland-sarjaa et oo vielä lukenut, niin sitä kantsii ainakin kokeilla. Jussi Adler-Olsenin Ryhmä Q-sarjasta semmonen puolisuositus - siinä on paljon hyvää, mutta ne skenaariot on niin villin monimutkaisen mielikuvituksellisia, ettei niitä kovin montaa jaksa lukea.
Ja suomalainen sotien jälkeiseen Helsinkiin sijoittuva “Lili Loimola ratkaisee - Kuolema Kulosaaressa” (kirj.Laura Andersson) oli kovinkin viihdyttävä, tosi kevyttä kylläkin! Toka osa ei niin napannut, mutten osaa sanoa johtuiko se kirjasta vai mielentilastani.
Tämä epämääräinen hyväksynnäntapanen Purran puheille kyllä huolestuttaa. Ja se, kun tuollaisen puheen tuomitseminen maalataan vaan puoluepolitikoinniksi tai muuksi härvellykseks. Kun ei tässä kyse ole (toivoakseni) siitä, että persut vaan vituttaa tai että apuuva, mitä meistä aatellaan tuolla muualla. Mua huolestuttaa muunmuassa just toi, että hirvittävän vihamielisen ja halveksuvan puheen kynnys madaltuu madaltumistaan, ja sen vaikutukset ihmisten ajatusmaailmaan ja sitä kautta tekoihin voi olla jotain, mitä kukaan ei täällä halua.